Tata

Moldovasta kotoisin olevan ja Romaniassa työskentelevän Lina Vdovîin ja Radu Ciorniciucin yhdessä käsikirjoittama ja ohjaama Tata (2024) on samalla dokumentti isän ja tyttären välisestä etäisyydestä sekä laajempi katsaus 1990-luvulla Moldovasta työn perässä lähteneiden siirtotyöläisten kokemaan normalisoituun väkivaltaan. Moldovan virallisella kielellä, romaniaksi, tata tarkoittaa isää.

Linan isä lähti Moldovasta ulkomaille töihin parempien elinmahdollisuuksien toivossa, kuten monet muutkin isät 1990-luvulla. Vuosia myöhemmin Lina saa häiritsevän viestin isänsä ruhjeista. Lina matkustaa kumppaninsa ja kollegansa Radun kanssa Italiaan tapaamaan isäänsä. Piilotetun kameran avulla paljastuu rankka totuus – väkivalta, joka on varjostanut heidän elämäänsä sukupolvien ajan.

Lina, joka odottaa omaa lastaan, ei halua kantaa menneisyytensä traumoja eteenpäin. Tata on kertomus sukupolvia yhdistävistä traumoista, jotka voivat jatkaa kulkuaan kuin varkain, ellei niitä pysäytetä. Se on myös toivoa antava tarina tilan luomisesta uudelle – tilan, jossa vanhat haavat voivat parantua ja uusi sukupolvi voi kasvaa ilman menneisyyden painolastia.

Heta Heikkala

Sisältövaroitus: väkivalta